Hilla Hautanen: Kiihdyttämön kautta kiitoradalle – yksi pieni matkakertomus

Kirjoittaja on osallistunut Taiteen Osaamiskiihdyttämöön Seinäjoella 2016-2017 ja ollut osallisena Northern Lights -taidenäyttelyssä New Yorkissa maaliskuussa 2017. 

Matka-sanalla on kohdallani ihmeellinen vaikutus. Matka on lupaus jostain hauskasta ja jännittävästä. Ilon pulpahdus, joka nostattaa odottavan hymyn korviin saakka. Matka meren taakse. Ei niin väliä minne. Kunhan meri ylitetään. Siinä sen arvoituksellisuus ja seikkailu vasta alkavat. Näin mietin lapsena. Tunsin kaipuuta meren taakse tuntemattomaan ja tunnen yhä.

Sattui niin iloisesti, että pääsin taas kerran ylittämään meren. Minut oli valittu yhdentoista muun suomalaisen kanssa kertomaan taiteellamme suomalaisuudesta ja sen erilaisista vastakohtaisuuksista.Tällä kertaa ylitin Atlantin valtameren, jonka yli lentomme suuntautui kohti Uutta Mannerta. Osoitteenamme olisi seuraavat päivät New York ja Financial District Lower Manhattanilla. Se sama, jonne eurooppalaiset esi-isämme saapuivat vuonna 1626 ja ostivat Man-a-
hatt-tan saaren algonkinintiaaneilta helyillä, joiden arvo oli kaksikymmentäneljä dollaria.

Tiheään rakennettujen pilvenpiirtäjien kansoittama Financial District on Manhattanin saaren eteläkärjen kaupunginosa, vanhinta New Yorkia ja samalla nyt myös New Yorkin uusin kaupunginosa. Vuoden 2001 syyskuun terrori-iskujen jälkeen, suuri osa alueesta on kokonaan uudelleen rakennettu. Koko maailmaa järkyttävän turman jäljiltä jälleenrakentaminen alkoi kuitenkin pian ja alueelle muutti paljon ihmisiä, joilla oli halu herättää elämä kortteleissa henkiin taas. Jälleenrakennus kertoo samasta sinnikkyydestä, jonka avulla Lower Manhattanin alue asutettiin vuosisatoja sitten.

National Museum of American Indian

Alkuperäisten amerikkalaisten kulttuurista kertova National Museum of the American Indian sijaitsee George Gustav Heye Centerissä, joka käsittää vuonna 1907 valmistuneen Alexander Hamilton U.S. Custom Housen uusbarokkirakennuksen kaksi kerrosta Broadwayn alussa. Pysyvä kokoelma esittelee Amerikan alkuperäisasukkaiden historiaa, kulttuuria ja taidetta. Vaihtuvissa nykytaiteen näyttelyissä puolestaan tutkitaan Amerikan alkuperäiskansojen identiteettiä nykyajan Yhdysvalloissa.

Inuiitti-taiteilija ja opettaja Holly Nordlum vieraili museossa tutkiakseen ja opiskellakseen arktisia esineitä ja arkistovalokuvia museon kokoelmista. Kotona Alaskassa hän käytti tutkimustuloksiaan luodakseen kolmen viikon kesäleirin Camp Ki’Saani, jossa rohkaistiin alkuperäiskansojen poikia tutkimaan taidetta välineenä löytöretkelle omaan itseensä ja kulttuuriinsa. Videolla Holly kertoo projektistaan: https://www.youtube.com/watch?v=Z1BCfzEuSpU&feature=youtu.be.

NMAI Artist Leadership -ohjelman (ALP) kansallisten museoiden avulla, kuten National Museum of American Indian, alkuperäiskansojen taiteilijat voivat tutkia, dokumentoida ja verkottua paikan päällä, sitten palata kotiin, uusien taiteellisten näkemysten, taitojen ja tekniikoiden kanssa, joita he voivat jakaa yhteisöissään ja näin ollen saattaa suurelle yleisölle arvokasta tietoa alkuperäiskansoista taiteen keinojen avulla. Ohjelman tavoitteena on vahvistaa kulttuurillista itseluottamusta, haastaa henkilökohtaisia rajoja ja edistää kulttuurien jatkuvuutta samalla taiteellista monimuotoisuutta heijastaen.
http://nmai.si.edu/explore/exhibitions/item/?id=961iaq

Ellis Island

Maahanmuuttokeskuksena vuosina 1892-1954 toimineelta Ellissaarelta juontaa juurensa puolet Yhdysvaltain väestöstä. Maailmanhistorian suurimmassa muuttoaallossa 17 miljoonaa siirtolaista ympäri maailman on kulkenut maahanmuuttokeskuksen porteista ja levittäytynyt eri puolille maata. Rakennukseen vuonna 1990 avattu siirolaismuseo on kaupungin vaikutavimpia nähtävyyksiä. Museossa pääsee kiertelemään siirtolaisten jalanjäljissä. Perillä Ellissaarella siirtolaisia odottivat kuulustelut ja lääkärintarkastukset. Ne, joiden arveltiin päätyvän yhteiskunnan vaivaksi, käännytettiin takaisin. Siirtolaisten matkatavaroista koottu näyttely kertoo koskettavasti, millaista oli jättää koti ja aloittaa uusi elämä ”uudessa maailmassa”.

Tämä herättää ajatuksia monellakin tapaa. Isoäitini isä Jaakko Bergman ja hänen veljensä Kalle Bergman olivat siirtolaisena Amerikassa. Hekin ovat saapunut maahan Ellis Islandin kautta. Omia sukulaisiaan ja heidän matkatietojaan voi hakea libertyellisfoundation.org -sivuston kautta. Isoisosetäni Kalle Bergman on sivuston tietojen mukaan saapunut 20-vuotiaana New Yorkiin vuonna 1907 Adriatic-laivalla. Mietin, mitä veljekset ovat mahtanut ajatella ja tuntea ensimmäistä kertaa saapuessaan ”uuteen maailmaan”. Isoisoisäni viihtyi maassa pitkään ja palasi lopulta Suomeen, jossa isoäitinikin sitten syntyi. Siirtolaismuseon näyttely laittoi ajattelemaan myös nykypäivän siirtolaisten asemaa ympäri maailmaa. Meidän pohjoista Suomeakin ja sen kulttuuria siirtolaiset rikastuttavat. En voinut olla miettimättä myös pakolaisia. Tämä aihe vaatisi tosin jo erillisen kirjoituksen. Ellis Island on vaikuttava kokemus; se on samalla myös kansallispuisto.

Siirtolaiset ovat rikastuttaneet New Yorkin kulttuuria monin tavoin. Kaupungissa puhutaan nykyään arviolta jopa 800 kieltä. Juuri eri kansallisuuksien monipuolisuus tuo mielestäni New Yorkille sen oman vivahteikkaan ja sykkivän tunnelmansa. Esimerkiksi kiinalaisia ei asu missään kaupungissa Aasian ulkopuolella niin paljon kuin juuri New Yorkissa, ja Israelin jälkeen maailman suurin juutalaisyhteisö löytyy niin ikään New Yorkista. 1970-luvulla New York oli kulttuurikeskus, jonne muutti köyhiä lahjakkaita taiteilijoita ympäri maailman.

Taiteilijoita asui Chelsea-hotellissa ja Andy Warhol piti pyöreää pöytäänsä Max’s Kansas City klubilla. Eri aikakaudet ovat jättäneet jälkensä taideilmapiiriin; taidemuseoita, gallerioita, kulttuurikeskuksia, nykytaidetta kaikissa muodoissaan. Henkeäsalpaavia graffiteja, tilataideteoksia, futuristisia veistoksia. Äänen ja valon leikkiä. Hienoja arkkitehtuurin kerrostumia keskenään sulassa sovussa. Jatkuva uudelleen rakentaminen ja uuden luominen ovat vahvasti aistittavissa ja arjessa läsnä.

World Trade Center

Lower Manhattanin länsipuolelle levittäytyvät rakennukset; kuusi WTC-rakennusta, lisäksi mm. juna-asema ja kulttuurikeskus, kulkevat World Trade Centerin nimen alla. National September 11 Memorial & Museum on rakennettu vuoden 2001 iskujen tapahtumapaikalle. Freedom Tower on rakennettu muistomerkiksi kunnoittamaan turmassa menehtyneitä. Lisäksi kokonaisuuteen kuuluu suuret, kaksoistornien paikoille tehdyt vesialtaat, jotka muodostavat Reflecting Absence -nimisen vaikuttavan muistomerkin, puisto, pilvenpiirtäjiä ja esitystaiteille omistettuja tiloja ympäröivissä rakennuksissa. Espanjalaisarkkitehti Santiago Calatravan suunnitelema Oculus-asema toimii myös ostoskeskuksena. Futuristinen rakennus muistuttaa lentoon lähtevää jättikokoista lintua. One World Trade Center kohoaa New Yorkin korkeimpana pilvenpiirtäjänä 382 metrin korkeuteen ja sieltä pääsee ihailemaan näkymää niin Manhattanille, Brooklyniin ja New Jerseyyn.

World Trade Galleryn taideprojekteihin pääset tutustumaan täältä: http://www.wtgallery.com/tower-4-project/ Silverstein Properties kutsui 50 katutaiteilijaa toteuttamaan taiteellisia visioitaan 4.World Trade Centerin 69. kerrokseen. Vierailijat ja lehdistö ovat olleet vaikuttuneita ja teoksia onkin kuvailtu sanoilla ”taivaan mestariteokset”. Katutaiteilijoiden teoksia näet täältä: https://www.wtc.com/street-art.

Trinity Church

Broadwayn ja Wall Streetin risteyksessä sijaitseva Trinity Church on eräs Etelä-Manhattanin vanhimpia ja tunnetumpia maamerkkejä ja ainoa alkuperäinen kirkko siirtomaa-ajalta. Trinityssä järjestetään torstaisin lounasaikaan korkeatasoisia konsertteja. Vierailijoilla on mahdollisuus osallistua päivittäisiin jumalanpalveluksiin tai tutustua omin päin rakennukseen. Alunperin kirkko on rakennettu vuonna 1697. Se on tuhoutunu kahdesti; vuoden 1776 tulipalossa ja vuonna 1839 raskaan lumen painosta. Nykyinen uusgoottilainen rakennus valmistui vuonna 1846. Holvikaton suojaama keskikäytävä johdattaa alttarin yllä aukeavan lasimaalauksen äärelle. Trinitysta sai alkunsa Amerikan uusgotiikan kultainen aika. Richard Morris Hunt sai innoituksen kirkon reliefikoristeisiin messinkioviin Ghibertin suunnittelemista Firenzen kastekirkon ovista. Kirkko oli pitkään kaupungin korkein rakennus ja sen 86-metrinen torni toimi laivojen maamerkkinä ennen Vapaudenpatsasta. Rakennusta ympäröivät satoja vuosia vanhat tammet kertovat omaa tarinaansa. Niiden alle on haudattu vuosisatojen mahtimiehiä.

Soveltava taide on vahvasti läsnä Trinityssä. Taiteenalat, kute musiikki saavat kukoistaa ihmisten kautta, jotka jakavat lahjojaan koko yhteisölle. Congregational Arts Committee korostaa taiteen tuomaa yhteisöllisyyttä; sekä aloittelijat että edistyneemmätkin taiteilijat osallistuvat yhdessä erilaisiin kirkon tapahtumiin, tuoden esille näkemyksiään hengellisistä, sosiaalisista ja moraalisista kysymyksistä niin tanssin, teatterin, kuvataiteen kuin runoudenkin keinoin. Tässä olisi varmasti upeita ideoita kotiinviemisiksi meidänkin soveltavan taiteen kentälle. Trinityn toimintaan voi tutustua täältä: https://www.trinitywallstreet.org/about.

China Town

Muutamalle Manhattanin kadulle mahtuu kokonainen kiinalainen kaupunki. Kojuja, rohdoskauppoja, vihannestoreja, kalakauppoja, mah-jongin peluuta puistoissa. China Town on eräs New Yorkin omaleimaisimmista alueista. 1900-luvun alussa alue tunnettiin miesten yhteisönä, jossa asui alkujaan Kaliforniaan muuttaneita siirtolaisia. Osan palkastaan he lähettivät sukulaisille Kiinaan, joita ei maahanmuuttomääräysten vuoksi hyväksytty siirtolaisiksi Yhdysvaltoihin. Vapaa-
aika kului mah-jongia rahasta pelaten. Kiinalaisyhteisön toimintaa rahoittivat ja valvoivat omat salaseurat, tongit. Osa tongeista oli lainoja myöntäviä sukuyhdistyksiä, keskenään sotineet On Leong ja Hip Sing puolestaan rikollisveljeskuntia. Doyers Street China Townissa sai nimen Bloody Angel (verinen kulma), kun rikollisjärjestöt houkuttelivat sinne vihollisiaan, jotka joutuivat kadun mutkan piilossa odottavien pahoinpitelemiksi ja surmaamiksi. Vuoden 1933 tongien aselevon jälkeen Chinatown rauhoittui. Hongkongista sodan jälkeen saapuneet kiinalaiset vaurastuttivat yhteisöä perustamalla uusia yrityksiä.

China Town on kiinnostava ruokakultturinsa takia, mutta myös taidegalleriat, antiikkikaupat ja itämaiset juhlat vetävät sinne ihmisiä ympäri maailman. Chinatownissa liikkuminen vaatii kärsivällisyyttä, sillä kadut ovat tupaten täynnä ihmisiä. Ihana renttouttava ja meditatiivinen kokemus oli Mott Streetin Eastern States Buddhist Temple. Temppelissä on yli sata kultaista buddhaa. Sain osallistua palvelukseen ja pääsin seuraamaan temppelin arkisia toimia läheltä. Buddhalaisten uskontunnustus on yksinkertainen:

Buddham saranam gattshaami
Dharmam saranam gattshaami
Sangham saranam gattshaami

Tätä uskontunnustusta sanotaan tisaranaksi (“kolme opasta”) ja se merkitsee:

Minä otan Buddhan oppaakseni,
minä otan Buddhan opin oppaakseni,
minä otan buddhalaisen (munkki) veljeskunnan oppaakseni.

Dead Rabbit

Harva kaupunki vetää vertoja New Yorkille kulinarististen elämysten monipuolisuudessa. Edustettuna on kaikkea mahdollista aina hienoimmasta ranskalaisesta keittiöstä sushiin, jota tuoreempaa saa vain Tokiosta. Intian, Meksikon, Thaimaan, Vietnamin, Korean, Kreikan ja Intian keittiöt ovat hyvin esillä ja italialaisia ravintoloita on lähes joka korttelissa. New Yorkin huippuravintolat ovat maailmankuuluja taiteellisista annoksistaan ja niiden keittiömestarit tunnetaan yhtä hyvin kuin filmitähdet.

Koska New Yorkin väestö koostuu alun perin muualta tulleista, varsinaisia kotoperäisiä ruokia on vain kourallinen. Simpukkakeitto, Manhattan Clam Chowder, valmistetaan tomaateista ja se on ollut suosittu ruoka aina siitä lähtien, kun sitä alettiin myydä Coney Islandin rantakojuista 1880-luvulla. New York Cheesecake tehdään puolestaan tuorejuustosta. New York Strip Steak –murea pihvi tarjoillaan pinaatin sekä ranskalaisten perunoiden kera. New York -tyylinen pizza paistetaan hiililämmitteisessä uunissa.

Etelä-Manhattanin ehdottomasti paras baari oli 1850-luvun irlantilaissiirtolaisten rikollisjengin mukaan nimetty The Dead Rabbit. Ravintola-alan arvostettu lehti Drinks International nimesi ravintolan viime vuonna maailman parhaaksi baariksi. Dead Rabbitin alakerrassa coctailit ja oluet juodaan meluisassa ja rennossa tunnelmassa. Yläkerran tummasävyisessä salongissa puolestaan siemaillaan drinkkejä pikkuöydissä ja erikoisuutena ovat seurueen kesken jaettavat boolit.

Ruokaravintoloista ihastuttavin oli Joe’s Shanghai. Tänne Chinatownin suosituimpaan ravintolaan saa jonottaa päivästä riippumatta – mutta se on odotuksen arvoista. Tunnelma on isojen pöytien äärellä meluisa ja kotoisa. Pöydät jaetaan muiden asiakkaiden kanssa ja tilanne on kaikessa sosiaalisuudessaan varsin viehättävä kokemus.

Alkupalaksi pöydän keskelle kannetaan soup dumplings, jotka tarjoillaan bambulla tehdyssä höyrytysastiassa. Dumplingit on täytetty possulihapullilla ja herkullisella liemellä. Pääruoka-
annokset ovat isoja ja meille olisi riittänyt kahdelle ruokailijalle dumplingisien jälkeen yksi pääruoka.

Long Island

Northern Lights -taidenäyttelymme avajaiset Long Islandilla The New York Art Connection Galleryssa oli eräs matkan kohokohdista. Queensboro Bridgen päästä alkava Long Island City on Manhattanilta tultaessa ensimmäinen Queensin kaupunginosa. Long Island tunnetaan kulturellina kaupunginosana, jossa käydään ihastelemassa nykytaidetta, afrikkalaista taideta ja graffiteja. Esimerkiksi P.S.I Contemporary Art Center järjestää kesälauantaisin museon pihalla Warm Up-
tanssiklubia, joka vetää paikalle satoja nuoria newyorkilaisia.

Näyttelymme avajaistilaisuutta isännöi bangladeshilainen galleristi Saleem puolisoineen. Matka galleriaan oli pitkä ja metrot ja paikallisjunat tulivat tutuiksi. Ihmisten ystävällisyys New Yorkissa on aivan omaa luokkaansa ja saimme kokea matkamme aikana vieraanvaraisuutta ja myös uteliaisuutta kaukaista Suomea kohtaan. Oli upeaa kertoa kauniista maastamme ja taidekentästä siellä.

Northern Lights -taidenäyttelymme avajaisissa. Taustalla taiteilijakollegan maalaus.