cof

Oman työn arvostus ja vertaistuki – Tampereen Osaamiskiihdyttämön dialogi

Tampereen Osaamiskiihdyttämöön osallistuvat kirjoittivat mietteitään kuluneen puolen vuoden ajalta. Teksti vie lukijan syvemmälle osallistujien ajatusten ja toiminnan ytimeen, soveltavan taiteen tilanteeseen ja kuinka merkittävää aihe sekä siitä puhuminen on.

Mervi Lepistö, Yrittäjä, Less Stress Trainer ja Terveystaiteilija:
Osallistuin Tampereen Osaamiskiihdyttämöön  – Mitä tässä tapahtui? Mitä tapahtuu tämän jälkeen?

Arvostan suuresti ryhmää, jossa olen saanut olla mukana viime syksystä lähtien. Vaikka henkilökohtaisesti ehdin mukaan vasta toiseen tapaamiseen, pääsin ryhmäytymään erittäin hyvin. Minut otettiin vastaan sellaisena kuin olen ja yhdeksi arvostetuksi jäseneksi oikeiden taiteilijoiden joukkoon. Henkilökohtaisesti en koe olevani niinkään taiteilija, mutta osana taiteilijaverkostoa voin päästää irti oman luovuuteni ilman suurempaa kontrollia ja innovoida uusia tulevaisuudenkuvia.

Osaamiskiihdyttämö on mahdollistanut ajatusten testaamista, idean eteenpäin kehittämistä, uusia liiketoimintamahdollisuuksia, palveluideoita ja mahdollisiin yhteistoimintaympäristöihin tutustumista kaikille osallistujille. Sen rakenne on ollut sellainen, että se on luonut turvallisuuden tunnetta ideoiden jakamiseen ja toistemme sparraamiseen. Vetäjien asettuminen samalle viivalle on lisännyt yhteenkuuluvuutta ja halua tavata jatkossakin.

Mitä tapahtuu tämän lauantain (17.3.2018) jälkeen, on mielenkiintoinen kysymys. Tämä päivä avasi kuitenkin jotain uutta esim. MSL:n suuntaan. Se tuo mahdollisesti monille meistä suhteellisen suuren yhteistyökumppanin. Uuden tapaamisen sopiminen n. puolen vuoden päähän kertoo meille ainakin suuntaviivoja tähän kysymykseen: Mitä tapahtuu tämän lauantain jälkeen?

Maria, kuvataiteilija AMK:
Minulla oli soveltavan taiteen alasta hajanaisia ajatuksia. Ajattelin, että se ei välttämättä ole taiteilijan intohimo, mutta se on tapa ansaita rahaa. Voi opettaa, ohjata pajoja, hakea apurahaa tai myydä taidetta, nämä ovat vaihtoehdot ansaita kunnollisen ihmisen elanto tällä alalla.

Tunsin itseni alussa epävarmaksi. En sopinut mihinkään muottiin, minulla ei ole intohimoa vain yhteen asiaan. Lisäksi olen aika omaehtoinen, mikä on hankalaa työelämässä. Kiinnostuksen kohteet vaihtelevat maalaamisesta piirtämiseen, kirjailusta kirjoittamiseen, uuden soittimen harjoitteluun, esiintymiseen ja salaa laulamiseen.

Kurssilla kävi heti osallistujien esittelyissä ilmi, että myös muut ovat kiinnostuneet monista asioista ja osaaminen on monipuolista. Ilmapiiri oli ystävällinen ja hyväksyvä, ja kritiikkiä on osattu esittää rakentavalla tavalla.

Ajatukseni ovat muuttuneet. Osaan samat asiat, mutta nyt osaan arvostaa sitä mitä minä osaan ja ajattelen myös eri tavalla nyt siitä mitä pidän tärkeänä. Asiat, jotka minua kiinnostavat tai pidän tärkeinä voivat olla todellisia myös muille.

On ollut hienoa kuulla muiden ajatuksia ja nähdä esittelyjä. Näen mitä vahvuuksia ja ei niin vahvoja alueita muilla on ja olen nähnyt itseni, missä minä olen hyvä ja missä asioissa voisin  ottaa mallia muilta. Muiden kurssilaisten avoin tapa olla ja näyttää myös epävarmuus on ollut voimaannuttavaa.

Kurssin aikana ei ole ehkä itsellä tapahtunut suuria tekoja, mutta itseluottamus on kasvanut ja suunta fokusoitunut. Olen tarkistanut käsityksiäni soveltavasta taiteesta ja arvostan sitä korkeammalle. Se on hyvä tapa vaikuttaa ihmisiin ja yhteisöihin kiihtyvällä tahdilla muuttuvassa maailmassa. Se on tapa lisätä hyvinvointia, lisätä yhteisöllisyyttä, valistaa ja tuottaa merkityksiä. Yhä haluan tehdä omaa taidetta, mutta näen miten näitä ei voikaan enää pitää täysin erillisenä toisistaan, omaa taidetta ja yhteisössä tehtyä taidetta. Ne tukevat toisiaan ja kommunikoivat.

Käsitän myös mikä vahvuus minussa tulee olemaan, kun löydän polkuni. Omat vastoinkäymiset auttavat ymmärtämään muita ihmisiä, olemaan herkkä ja samalla vahva.

Tällä kurssilla voitin itseni esillä olemisen suhteen. Vaikeinta esiintymistä minulle on puhua isomman joukon keskellä omana itsenäni, olla jotain mieltä jostain julkisesti. Täytyy nousta tuolille, ei piiloutua sen alle. Kaikki on aluksi hidasta, mutta se rakentuu vähitellen ja ainakin se on oman näköistä.

Mia Lempinen, sanataideohjaaja:
Tampereen Osaamiskiihdyttämössä sain malleja siihen, miten eri tavalla omaa taiteellista työtään voi toteuttaa. Sain paljon rohkaisua ja uskon taas jaksavani kirjoittaa rahoitushakemuksia. Niiden kirjoittamiseen into oli täysin lopahtanut, sillä koskaan ne eivät ole tuottaneet tulosta. Sain jotain vihiä siitä, mikä saattaisi olla vikana. Perhetilanteen vuoksi en pystynyt osallistumaan täysillä ja pystyin kahlaamaan vain joitakin materiaaleja verkossa läpi. Suosittelen siis koulutukseen panostamista, ajan puutteen vuoksi en saanut koulutuksesta irti niin paljon mitä olisi ollut mahdollista. Olen kiitollinen siitä, että materiaaleihin voi kuitenkin palata myöhemmin ja että saan nähdä koulutukseen osallistuneita vielä puolen vuoden päästä. Tämä on tärkeää!

Koulutus siis jatkuu ja oleellisimpia asioita ihan fiilispohjalta voisin tässä vielä luetella. Ensinnäkin muiden osallistujien into ja lannistumattomuus haastavalla sote- sekä taiteenkentällä toimiessaan valoi minuun toivoa. Sain konkreettista apua hakemusten kirjoittamiseen, yhteistyökumppanien miettimiseen ja muidenkin yhteistyökuvioiden pohtimiseen. Tunsin olevani osa yhteisöä ja sain lisää vinkkejä siihen, mihin kannattaisi verkostoitua. Erityisen ihanaa oli kuulla, että kaikki muutkin painiskelevat ajanhallinnan kanssa. Viimeisenä, mutta erittäin tärkeänä käteeni jäävänä asiana koen olleen sen tsemppauksen, jota omaa projektiani kohtaan sain. Ohjaajilla oli myös selkeää ulosantia ja hyvät ryhmänohjaamistaidot. Kiitos!

Niina Hiltunen, tekstiilisuunnittelija ja -taiteilija, kouluttaja, FM:
Tampereen Osaamiskiihdyttämöön osallistuminen oli hyvä päätös. Tapasin ihania ihmisiä, jotka jakoivat monialaisen kiinnostuksen taiteisiin ja kulttuuriin sekä halun tehdä taiteellista työtä monella eri tapaa eri viiteryhmissä. Tunsin nopeasti olevani ”kotonani” näiden ihmisten joukossa ja koin ja koen edelleen heidät eräänlaisena työyhteisönä, sillä freelancerilla ei ole vakituista työpaikkaa johon kuulua pysyvämmin.

Erilaisessa mutta samanlaisessa tilanteessa olemisesta oli varmasti paljon hyötyä kaikille osallistujille. Mielestäni se näkyy hyvin myös siinä, kuinka samankaltaisia ajatuksia meillä on ollut pitkin matkaa Osaamiskiihdyttämön hyödyllisyydestä ja tarpeellisuudesta. Vaikka asiat ovat henkilökohtaisia, ovat ne silti jotenkin yhteisiä. Edellä on jo mainittu monta hyvää ja tärkeää asiaa, joista olen ihan samaa mieltä.

Minusta on tuntunut erityisen hyvältä verkostoitumisen mahdollisuus, se että on saanut tutustua uusiin ihmisiin saman asian äärellä useamman tapaamiskerran ajan. Verkostoituminen omaehtoisesti on hidasta, koska luottamus tekijöiden välillä syntyy vähitellen ja se vaatii aikaa. Kiihdyttämössä on ollut mahdollista keskustelujen ja pohdintojen kautta tutustua ihmisiin melko tiiviissä tahdissa ja löytää heistä uskomattomia vahvuuksia ja myös uusia näkökulmia omiin pohdintoihin.Tukea ja kannustusta on jokainen saanut ihan valtavasti!

Olen tosi kiitollinen tästä puolesta vuodesta ja odotan innolla syksyn tapaamistamme!

Kirsi Inget:
Osaamiskiihdyttämössä tapahtui liikettä ja kohtaamisia.

Verkostoiduin. Tutustuin maailmaan toisten ryhmäläisten kokemusten kautta. Opin paljon uutta omasta potentiaalistani.

Hämmennyin, ilahduin, jännitin, puhuin päälle, kuuntelin tarkkaavaisena, olin samaa mieltä ja eri mieltä, kyselin paljon ja perustelin, viisastelin, nöyrryin ja viisastuin, innostuin, taputin, tuskaannuin ja huojennuin, annoin ja sain palautetta. Liikutuin. Näitä nyt ainakin.  

Tärkeintä minulle oli yhteinen innostuksen tila, joka sai voimanpatit kasvamaan. Edelleen on varsin tomera olo.  

Sofia Peltoniemi, yhteisötaiteilija, tanssin ja liikkeen ohjaaja:
Hei kaikki, Ilo lukea tekstejänne tässä kudoksessa.

Uskon, että se miten Hanna ja Meiju kertoivat omista kokemuksistaan taide- ja kulttuurialalla ja kohtelivat meitä kaikkia tasavertaisesti sekä jo aikaisessa vaiheessa toteuttamamme advisory ring:it tukivat sitä, että välillemme syntyi hieno luottamuksellinen, kuunteleva  ja kannustava ilmapiiri, jossa tuntui hyvältä jakaa ja punnita keskeneräisiäkin suunnitelmia. Toivon, että yhteydenpitomme ja toinen toistemme tukeminen tällaisessa hyvässä hengessä jatkuu ja leviää alallamme laajemminkin. Aion omalla toiminnallani edistää sitä.

Anna-Kaisa Vuorinen, FM, Musiikin- ja tanssintutkimus laulaja/muusikko/näyttelijä:
Aika tuntui pitkältä sitoutua ja sitten kuitenkin lyhyeltä; miten se nyt jo loppui? Ihmiset ja ympäristö olivat kannustavia ja rohkaisevia enkä tainnut jättää itsestäni mitään näkymättömäksi.  

Osaamiskiihdyttämö korosti sopivasti minulle tuttuja ja tuntemattomampia asioita. Koin onnistumista, kun ymmärsin, mitä kaikkea jo tiedän ja osaan alalta. Sain kokea haastetta, kun pohdin ja työstin uusia asioita, ajatuksia ja näkökulmia. Ryhmä oli kiitettävän heterogeeninen, joten saatoimme katsella asioita eri puolilta, eri taiteen lajin tai erilaisen otteen kautta – ja kuitenkin yhdessä. Niin moni asia jäi hautumaan mieleeni, että en edes vielä tajua kuinka paljon opin ja kuinka paljon tästä oli hyötyä minulle juuri nyt. Luulen, että myöhemmin oppimani näkyy tekemisissäni selvemmin.

Jatkan aloittamiani projekteja ja tunnen vahvemmin niiden olevan minulle oikea suunta. Olen varmempi tulevaisuudestani kuin koskaan aiemmin. Mietin jatkokoulutusta tai muita tapoja lisätä oppia, työtä ja verkostoja. Osaan nyt nimetä paremmin sen mitä teen ja haluaisin tehdä.

Minäkin koin olevani osa työyhteisöä, jolla on sama päämäärä ja halu tehdä yhdessä.

 

Tarkempia tietoja Osaamiskiihdyttämöstä voit lukea täältä:
Osaamiskiihdyttämö 2017-2018

Jaa ja seuraa:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *