Tapahtumamme 21.-22.1.2016 kokosi yhteen soveltavan taiteen tekijät ja tapahtuman suosio yllätti meidät järjestäjät! 170 soveltavan taiteen ammattilaista kerääntyi Metropolian tiloihin Arabianrantaan. Tuntui, että tarve keskustelulle ja osaamisen jakamiselle sekä soveltavan taiteen projektien näkyvyydylle on suuri!
Ensimmäisenä päivänä käytiin keskusteluja uusimmista soveltavan taiteen projekteista ja hankkeista sekä keskusteltiin kentän tarpeista. Toisena päivänä osaamisen jakamisen työpajat osallistivat 80 tekjiää ideoimaan ja työskentelemään yhdessä soveltavan taiteen menetelmien parissa.
Perjantain aamupäivällä esityksissä käytiin läpi kiinnostavia soveltavan taiteen casejä maailmalta sekä Suomesta. Prosttin hallituksen esittelemät case-esimerkit avasivat kansainvälisiä yhteyksiä soveltavan taiteen kentälle. Oli innostavaa kuulla, että taiteen soveltamista on tehty jossain jo vähän isommin. Esimerkkejä oli mm. Lontoosta Cardboard Citizensiltä, sekä Ranskasta ja Saksasta.
Anu Laukkanen kertoi juuri startanneesta Artsequal -hankkeesta. ”Siinä selvitetään, kuinka taide julkisena palveluna voi lisätä hyvinvointia sekä tuottaa yhteiskuntaan osallistuvaa ja luovaa kansalaisuutta. Tutkimuksessa sovelletaan systeemistä ajattelua taiteen yhteiskunnallisten vaikutusten hahmottamiseksi. Tavoitteena on esittää suosituksia poliittisen päätöksenteon tueksi ja taiteen uusien palvelujen vakiinnuttamiseksi.” Prostt toimii hankkeen vuorovaikutuskumppanina ja oli hienoa, että Artsequal avasi hankkeen tavoitteet tapahtuman osallistujille. Hanke vie eteenpäin kaikkien meidän yhteisiä tavoitteita taiteen voimasta läpäistä yhteiskunnan rakenteita.
Satu-Mari Jansson esitteli väitöstään taidemenetelmien soveltamisesta työelämään. Tutkimuksen Teatteri ja draama työn oppimismuotoina – loppupäätelmät kiteyttävät hyvin sen, että työelämässä tarvitaan elämyksellisiä ja toiminnallisia oppimismuotoja ja eri taidemuodoilla on erilaisia vahvuuksia. Tärkeä pointti oli, että jokaisella taiteilijalla on omanlaisensa suhde materiaaliinsa ja tämäkin tulisi tehdä näkyväksi jollain tavalla.
VANKILATEATTERI herätti keskustelua siitä, miltä tuntuu tulla laitoksen ulkopuolelta tekemään teatteria suljettuihin tiloihin. Vankilateatterista olivat keskustelemassa näyttelijä Jussi Lehtonen, teatteripedagogi Annukka Valo sekä kirjailija Juha Lavonen. Keskustelu avasi suhdetta ohjaajan ja vankien välillä, sekä sitä, miten voi mennä ulkoa sisään yhteisöön tekemään taidetta ja mistä lähtökohdista sitä voidaan tehdä. Yllättävää oli, kuinka normaalina teatterin tekemistä jo pidettiin vankiloissa, ja että niin monia vankilateatteriprojekteja on jo tehty!
MiMi/Space-hankkeen osuudessa kävi ilmi, että sote-/ hyvinvointialan järjestöt ja yhdistykset ovat taiteelle iso mahdollisuus. Taiteilijan kannattaa lähestyä järjestöä sen tarpeita kuunnellen. Sote-alan toimijoiden kanssa korostuu argumentoinnin, arvioinnin ja mittaamisen merkitys. ”Kovat argumentit”, kuten ”Taide säästää, koska asiakkaat tarvivat nyt vähemmän sote-palveluita” toimivat, jos ne voi näyttää toteen.
Taiken osuudessa pohdittiin, miten taiteen ja sote-alan yhteistyö tulisi jatkossa organisoida: Miten siitä saataisiin pysyvämpää ja pidempikestoista? Miten päästäisiin ikuisesta hankehausta eroon? Miten taide saataisiin osaksi soten perusrahoitusta = yhdeksi niistä elementeistä, joilla sote-alan toimija luo mielekästä elämää ihmisille päivittäin? Tänä keväänä julkistettavassa hallituksen kulttuurin kärkihankkeessa, prosenttitaiteen laajenemisessa sote-alan käyttömenoihin, tullaan pilotoimaan uusia rahoitusmalleja ja –rakenteita juuri tähän.
Taiteilija-konsulttityöparin työskentelyä prosessoivat Krista Petäjäjärvi ja Juha-Pekka Heikkilä.
Keskustelujen väleissä Aakusti Oksanen Djembepajasta rummutteli energisoivasti ja illalla taideminglaus BIGLOVE@ARTS yhdessä Business Gallery Oy:n kanssa kokosi yhteen ihmiset ja päivän teemat!
Lauantaina työpajoissa ideoitiin, kehitettiin omaa tekemistä kuvataiteen, teatterin, musiikin ja tanssin keinoin. Työpajoja pitivät soveltavan taiteen ammattilaiset. Lisäksi omien palveluiden kehittämiseen oli sparrausklinikka, jossa hyödynnettiin ryhmä-älyä!
Kuvat: Riikka Kampara