Anna Kortelainen: Totta ja tarua

Kiitos Sussa haasteesta! Nappaan pompusta kiinni. Pompotan trikoloripalloa yli jumppasalin lattian, vaikka olinkin aikanaan koulussa varsin surkea koripallossa. Ehkä pitkänhuiskeudellani (161,5 cm) oli osuutta asiaan. Mahdoinko koskaan päästä kunnolla kuljettamaan palloa kohti koria, kun joku jo heti sai riistettyä pallon minulta? Kirjoittaessa pallosta on helpompi pitää huoli, kun pitää katseen pallossa, ei liikaa vilkuile sivuilleen eikä varsinkaan pyytele jatkuvasti anteeksi.

Paraikaa tasapainoilen totuuden ja kauneuden dramaattisessa aallokossa: kirjoitan musiikkinäytelmää, jonka käsikirjoituksen takana on kaksi totuutta, kumpaisellekin näytökselle omansa. Kumpikin on eräänlainen arkistototuus, virkamiesten päätökseen liittyvä tositarina, joka toteutui päätöksenä mutta jonka lupausta ei koskaan täytetty. Näyttämö, puhe ja musiikki mahdollistavat sen, että nämä tositapaukset nostetaan parrasvaloihin, dramatisoidaan ja niille fantisoidaan eeppinen loppuratkaisu, tunteita nostattava dénouement – ehkä siis kaunis? Esityksen lopussa totuudet on viety valtaisasti yli sen, mitä todella tapahtui – ja samalla noista arkistototuuksista on tehty totta. Tämä jännite pitää minua öisinkin hereillä, kun pohdin, miten saatan yhteen todellisia ja keksittyjä henkilöitä ja talutan heidät palvelemaan samaa tarkoitusta ja samaa suurta tarinaa. Se valvottaa!

Samalla myhäilen mielentilassa, jota en nuorena mimminä koskaan kokenut: olen ryhtynyt johonkin, jota en etukäteen osaa. Muistan, että nuorena minua arvelutti oppia uutta, koska en osannut sitä vielä. Hahaa, kyllä minä nyt ymmärrän nuoren naisen estoisuuden komiikan: miten siis ikinä voisi oppia uutta, jos kieltäytyy ryhtymästä opettelemaan sitä, mitä ei vielä osaa! Pitäisikö siis pysytellä vain sen opettelussa, minkä jo osaa… Tämä on kokemukseni mukaan yksi keski-iän suurimpia siunauksia: ihanaa ottaa haaste vastaan, sanoa ”kyllä, jos saan neuvoja matkan varrella” ja ryhtyä hommiin. Anteeksi pyytelemättä, riemukkaasti kuin lapsi leikkiin ryhtyessään. Leikki leikkijäänsä neuvoo, samoin kanssaleikkijät!

Seuraavaksi haluaisin heittää pallon laulaja Reetta Ristimäelle… Greta, bitte schön!