Elsa Ervasti: Miksi taidetta pitäisi pitchata?

Olen teatteripedagogi ja näen paljon potentiaalia taiteen, pedagogiikan, soveltavan taiteen ja monitaiteen kentällä. Olen tehnyt erilaisille yhteisöille forum-teatteria ja haluan soveltaa teatteria mahdollisimman monipuolisesti. Minulla on myös spesiaali intohimo. Haluan auttaa ihmisiä esiintymään ja pitchaamaan omia ideoitaan eteenpäin. Koska esittävä taide antaa minulle siihen hyvän lähtökohdan.

Mitä tekee taiteilija, joka ei kykene kommunikoimaan omaa taiteellista ideaansa tai tekemistään? Moni taidemuoto voi toteutua taiteilijan omassa työhuoneessa, kuten kirjailijan tai kuvataiteilijan taiteellinen työ, mutta esimerkiksi teatterintekijä tarvitsee ideansa toteuttamiseen ryhmän. Taiteilija siis tarvitsee kykyä ilmaista taiteellisen työskentelynsä tavoitteita yhteistyötahoilleen ja -kumppaneilleen.

Taiteilija ei mielellään ole itse myymässä omaa palveluaan, sillä ajattelu palvelusta ja palvelun tuotteistamisesta eivät kuulu taiteilijan perinteiseen ajatteluun ja työskentelyyn. Taiteilija seuraa omia impulssejaan, rakentaa identiteettiään ja keskittyy siihen, mikä on olennaista oman taiteellisen työnsä kehittämisessä. Taiteilija kehittää itseään, on oma instrumenttinsa. Hän tekee töitä identiteetillään. Ja ehkä myös tarjoaa itseään johonkin. Tässä vaikeus. Itseään ei haluta myydä.

Taiteella on oma arvonsa, “taide on lahja”, kuten Taideyliopiston uusi kampanja osuvasti julistaa. Taiteen tehtävä on näyttää maailma sellaisena kuin se voisi olla. Taide avaa ajattelun uusiin suuntiin. Mitä jos maailma näyttäisikin tältä?

Jos taiteilija pitchaa, hänen tulisi pitchata myös itse taidetta ja tuoda esiin taiteen arvo. Olisi tarpeellista korostaa taiteen merkitystä ja arvoa tekijälleen ja niille, joita taiteilija mahdollisesti osallistaa taiteeseensa. Hyödyt ovat taiteenlajista riippuvaisia. Harva sijoittaa rahansa teatteriesitykseen, mutta kuvataiteeseen kyllä. Taide voi olla omistettavissa, mutta se voi näyttäytyä myös vain hetkellisenä väläyksenä esityksen muodossa.

Pithcauksessa, jossa tavoitteena on saada omaa osaamista tai palveluaan myytyä taholle X, on kyse oman idean ja oman osaamisen myymisestä niin, että esitykselle on löydetty muoto. Sijoittajalle tai palvelun ostajalle valmistetun pitchin on tarkoitus kertoa minkä haasteen ideasi ratkaisee, miten idealla voi tehdä bisnestä ja miten idea skaalautuu markkinoille. Saisiko tästä jotain taiteilijankin pitchiin?

Voiko taiteilijaidentiteetissä olla sellaista kantavaa ydintä, joka siirtyisi markkinoille muuttumatta liikaa tuotteeksi tai palveluksi pysyen vahvasti taiteen omalla reviirillä? Ongelmia tulee kun siirrymme omalta reviiriltämme toisten reviirille. Meillä ei ole taiteilijayhteisömme kannustusta puolellamme, vaan meidän on vakuutettava kuulijat taiteen puolelle omilla argumenteillamme. Taiteen puolesta puhuminen on esimerkiksi bisneskontekstissa aina pieni haaste. Mitä arvoa on paremmalla vuorovaikutuksella tai estetiikan tajulla? Kuka ymmärtää kehittää yhteisöään palkkaamalla taiteilijan? Varmasti jo muutama, joka osaa itsekin myydä taiteilijan idean eteenpäin yhteisössään. Samalla kun taiteilija pystyy sanoittaamaan tekemistään, tekee hän palveluksen muille, joiden on helppo viedä viestiä eteenpäin.

Kahdenkin minuutin hyvä pitch-puhe vaatii monien tuntien valmistelutyön. Se paljastaa tekijän taiteellisen idean laajuuden, taidekonseptin mahdollisuudet, kytkökset yhteiskuntaan ja antaa sille jonkin suunnan.

Taiteilijat eivät ole tottuneet myymään omaa osaamistaan (näin olen kuullut sanottavan).  Ei ehkä ole tarvinnut. Siksi se tuntuu myös vähän väärältä jos yhtäkkiä pitäisi. Mutta kun ajat muuttuvat ja taiteilijan työnkuvat kehittyvät, kannattaa uusia taitoja kehittää. Ajattelen, että pitchaaminen on oma taiteenlajinsa, kuten tanssi tai maalaaminen, mutta sen ytimessä on esiintyminen. On sallittua nostaa esiin omaa potentiaaliaan ja pitchaus antaa sille uuden muodon.  Anna lahja eteenpäin!