Elina Aho: Dialoginen taide – taide osana elävää elämää

Seuraavassa hahmottelen näkemystäni taiteesta dialogisena välineenä, joka todentuu aidoissa, inhimillisissä kohtaamisissa ihmisten välillä.  Lisäksi hahmottelen ajatusta, mitä voisi tarkoittaa taiteilijana toimiminen palveluammatissa.

Työskentelen kuvataiteilijana – lisäksi aikuistaidepedagogiikan, yhteisötaiteen ja organisaatioiden taidelähtöisen kehittämisen kentällä.

Praktiikan laajentuminen uusille alueille on syntynyt orgaanisesti halusta toimia enemmän ihmisten
hyväksi ja dialogissa ympäröivän yhteiskunnan kanssa, kuitenkin nimenomaan taiteilijuudesta käsin. Tutkimusmatka on ollut kiinnostava ja herättänyt monenlaisia ajatuksia taiteen ja taiteilijan roolista.
Ihmisten kanssa työskennellessä koen taiteen lähestyvän elävää elämää, painottuen kohtaamisiin, ihmisyyden kysymyksiin, luovuuteen ihmisen perustarpeena ja –kykynä, yhteisöllisyyden kaipuuseen, yhdessä oppimiseen ja oivaltamiseen, sekä yhdessä ajatteluun. Kuvataiteen kautta voidaan non-
verbaalisin keinoin tavoittaa sellaisia abstrakteja asioita, joiden tavoittaminen ei muuten saattaisi olla mahdollista. Kaupunginmuseon kanssa yhteistyössä toteuttamani yhteisötaideprojekti nosti esiin, kuinka tärkeää ja voimaannuttavaa näkyväksi tuleminen on, yhteisen työskentelyprosessin lisäksi. Kuvataiteen näkökulmasta tärkeää on asian konkretisoituminen havaittavaksi muodoksi, jäljen jääminen käsin kosketeltavaan ja silmin nähtävään muotoon, jolloin sisältöihin voidaan aina palata uudestaan.

Taide uusissa konteksteissa herättää myös vastustusta – onko luovuus ihmisen perustarpeena liian pelottava? Usein kritisoidaan myös taiteen laimentumista ns. hyvinvointitaiteeksi – koen kuitenkin, että työskentelyssä toisten kanssa voidaan toimia yhtä autenttisesti kuin itsenäisesti työskennellen. Itse asiassa koen ihmisten kanssa työskentelyn rikastuttavan omaa ajattelua valtavasti ja kaikkien osasten olevan yksi osa omaa taiteilijuutta ja kokonaisuutta. Toki työskentely uusissa konteksteissa edellyttää avoimuutta työskentelyprosessille ja luottamusta omaan ammattitaitoon. Taiteellinen prosessi tuntuu usein liikkuvan ei-tietämisen ja tavoitteen välisen jännitteen maastossa. Ihmisten
kanssa työskennellessä koen tärkeäksi kannustavan, avoimen ja dialogisen asenteen, sekä jokaisen oman uniikin jäljen löytämiseen kannustamisen.

Viime projektien myötä olen pohtinut taiteilijana olemista palveluammattina, asiantuntijana tai ns. palvelumuotoilun näkökulmasta. Yhteisön tai yrityksen tarpeeseen vastaaminen taidelähtöisesti on parhaimmillaan antoisa oppimisprosessi itselle ja yritykselle. Se myös asettaa taiteilijan perinteisen
roolin uudelleenmäärityksen kohteeksi. Tässä ikään kuin koen yhteisön / yrityksen tarpeen materiaaliksi, josta voi lähteä liikkeelle, hyvässä dialogissa tilaajan kanssa. Tässä tärkeäksi koen elävän yhteyden säilyttämisen omiin luovuuden lähteisiin.

Taiteilijan roolia uusissa ympäristöissä ja palveluammatissa haastaisin pohtimaan dramaturgi Taija Helmisen, jonka kanssa työskentelimme Helsingin kaupungin HelCre-hankkeen nuorina taiteilijoina 2014-2015. Koen Taijan työskentelyn erilaisten marginaaliryhmien parissa arvokkaaksi ja syväksi.

Elina Aho, aho.elina@gmail.com, http://elinaaho.carbonmade.com

Aho on Skotlannin The Glasgow School of Arts’ista vuonna 2012 valmistunut taiteen ja  psykologian maisteri (v.2006, Helsingin yliopisto). Aho työskentelee kuvataiteen, aikuistaidepedagogiikan ja organisaatioiden taidelähtöisen kehittämisen parissa. Aho työskenteli nuorena taiteilijana 2014-2015 Helsingin Kaupunginkanslian HelCre valmisteluhankkeessa, jonka tavoitteena oli ihmisten osallistaminen parempien elin ja työympäristöjen kehittämiseen ja taiteellisten menetelmien kehittäminen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Ahon viimeisin yhteistyöprojekti elosyyskuussa 2015 Helsingin Kaupunginmuseon kanssa osallisti 13 kaupungin havainnoinnista ja yhteisöllisestä tekemisestä kiinnostunutta kaupunkilaista yhteisötaideteoksen Kehollinen kaupunki tekoprosessiin. Aho valmistui syksyllä 2015 Taideyliopiston
täydennyskoulutuksesta Taiteelliset interventiot työelämässä: Taiteilija organisaation kehittäjänä. Aho on pitänyt 12 yksityisnäyttelyä ja osallistunut 32 yhteisnäyttelyyn Suomessa, Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa. Ahon teoksia on mm. British Airwaysin kokoelmissa.. Aho on kiinnostunut taiteidenvälisyydestä ja hän on työskennellyt erilaisissa monitaiteisissa yhteistyöprojekteissa liittyen mm. kuvan, liikkeen ja äänen välitilaan. Aho on Muu ry:n ja Helsingin taiteilijaseuran jäsen, sekä Pro Soveltavan taiteen hallituksen jäsen. Aho on kehittänyt Ruumiinkuvia-nimisen täydennyskoulutuskurssin eri alojen taiteilijoille ja terapeuteille. Huhti-kesäkuussa 2015 Aho työskenteli New Yorkin Suomen Kulttuuri-instituutin taiteilijaresidenssissä Suomen Kulttuurirahaston rahoittamana oman taiteellisen työskentelyn (piirustus, maalaus) syventämisen parissa.