Helena Ryti: TILOISSA

Olen kirjoittamisen tilassa. Mikä minut ajoi tähän tilanteeseen? Tilaus kirjoittaa blogiteksti.
Tila sanana näyttää taipuvan moneksi.

Olen Helena Ryti, 58-vuotias freelancer, näyttelijä, ohjaaja ja teatteripedagogi. Osallistumiseni Taideyliopiston järjestämiin taiteilija-kehittäjän sekä yleisötyön johtamisen erikoistumisopintoihin on vahvistanut haluani tehdä taidetta erilaisissa toimintaympäristöissä. Minulla on monia intohimon kohteita. Niistä yksi on museo. Museo on julkinen tila, joka kulttuuriperinnön ja taiteen säilyttämisen lisäksi voi toimia kohtaamispaikkana. Kokemus on avainsana kohtaamisessa.

Kokemus voi syntyä museoesineen tai taideteoksen ja kävijän/katsojan välille. Kokemus voi olla henkilökohtainen tai yhteisöllinen. Kokemuksen myötä usein syntyy oivallus, oivalluksesta ajatus, ajatuksesta teko. Ja teoilla voi vaikuttaa. Ketjutin tämän tahallani päästäkseni siihen, miksi haluan tehdä teatteria museoissa.

Kreikan kielen sana museón tarkoittaa muusien, runottarien kotipaikkaa. Eikö siinä ole syytä yhdistää eri taiteenaloja museoiden tiloissa. Jo pelkästään miljöö, rakennukset ja näyttelytilat antavat valmiin lavastuksen, innostavat tilalliseen ajatteluun. Näyttelyn esineistö ja taideteokset kertovat omaa tarinaansa. Se, miten esineet on valikoitu, miten teokset on ripustettu, kertoo myös museon vallasta. Miksi jotain on valittu esille pantavaksi, minkä yhteyteen se on liitetty. Miksi juuri nyt on tärkeää saada kohde julkiseen tilaan, kaikkien nähtäville. Teatterin avulla on mahdollista syventää katsojan kokemusta. Teatteri on aina dialogista, se on läsnäolon tila, jossa voi ihmetellä, jossa voi yllättyä, jossa voi löytää uusia näkökulmia sekä omaan ajatteluun että katsottavana olevaan kohteeseen. Museossa työskentelevä taiteilija käy vuoropuhelua sekä tilan, museoesineiden, taideteosten että kävijän, osallistujan välillä. Dialogisuus rikastuttaa.

Teatteria voi tehdä monella tavalla, joko kävijöitä osallistaen tai näyttelyn kontekstiin luodulla esityksellä. Parhaimmillaan vuorovaikutus toteutuu, kun näyttelijä (näyttelijäryhmä) kuljettaa museokävijän näyttelyn halki erilaisissa roolihahmoissa. Käsikirjoitus on syntynyt tutkimustyön tuloksena, mutta näyttelijä omalla taiteellisella ammattitaidollaan luo tavallisesta museo- opastuksesta poikkeavan tavan tutustua kulloiseenkin aiheeseen.

Museoissa teatteria tekevälle kulttuurihistoriallinen tai taideteosten täyttämä ympäristö antaa mielikuvituksellisia näköaloja, mutta se myös vaatii ottamaan huomioon näyttelyiden asettamat rajoitukset. Keskiössä on aina teos, esine tai tila, jota on lähestyttävä sille parhaiten soveltuvalla tavalla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kohteeseen voisi suhtautua kriittisesti, kyseenalaistaa näyttelyn teemoja tai luoda uusia tiloja museon välitiloista, sen omista joutomaista.

Museo on kulttuurisen dialogin kohtaamispaikka. Se on julkinen tila, jossa yhdessä toimiminen ja ajatteleminen mahdollistaa vastakohtaisten näkökulmien yhtäaikaisuuden. Se on paikka, jossa taide pysäyttää, tekee väliintulon ja lävistää synnyttäen uuden, kokemuksellisen tilan. Viisitoista vuotta eri museoissa työskennelleenä näyttelijänä haastan dialogiseen blogiin jonkun, joka ei välitä käydä museoissa.